Eilen mentiin Nokialle med Anni&Nelli ja Veera&Reggu. Veera tallas Tuiskulle kuusimetsään jäljen, jossa oli neljä keppiä ja ehkä 100 ja 1 kulmaa :D Veeralla oli vaikeuksia pysyy pystyssä kun maasto oli aika "takkuista". Mäkiä ja kiviä kaatuneita puita joka puolella, melkein paljasta kalliotakin vähän. No, tulipahan ainaki harjoteltua semmosta tilannetta varten, että jos kokeessa jäljen tallaaja ois mahdollisesti kännissä ;)

No mutta.. Jälki vanheni tunnin. Lähetin n.3m päästä, ja Tuisku eteni mun yllätyksekseni tosi hienosti ja suoraan. Ei oikein tuullut mistään suunnasta. Jälki alkoi suoraan ylämäestä ja Tuisku reippaana tyttönä lähti jäljestämään nenä maassa. Ekalla suoralla (n. 30m) tuli eka keppi. Tuisku pysähty, katsoi mua ja meinas lähtee jatkamaan mutta kielsin ja pyysin takasin. Meni uudestaan ja käskin maahan kepin kohalla. Sit kulma joka meni hienosti. Tinen kulma ja yks kaarros, niin tuli kallio jonka päällysteenä oli ohut kerros kuivaa jäkälää. Siinä keppi. Taas pysähty, vilkas mua ja koitti jatkaa mutta kielsin ja pyysin uusiks ja käsky maahan. Aika hyvin tosta kummiski pystyy lukemaan koska keppi on kohdalla. Itsehän en tienny ollenkaan et missä kepit oli tai missä jälki meni :) Sitte lähti kaartumaan vasemmalle. Muutaman kymmenen metrin päässä syvemmällä metsässä oli taas keppi jonka tuisku ilman hienosti. Sai tästä kunnon palkan. Vahvistin ilmaisun menemällä kyykkyyn koiran viereen ja palkkaamalla & kehumalla. Ja taas jatkettiin. Sit 90asteen kulman jälkeen lähettiin tiheään kuusikkoon. Olin epävarma ja kysyin Veeralta et mennäänkö oikeeseen suuntaan. Veera sanoi että joo ja sit jatkettiin (Veera Anni ja Nelli oli koko jäljen ajan mukana). Sit kuusikko vaan tiheni ja taas tuli kulma oikealle. Vähän tarkisti ympärille, mut onneks tajusin et oli kulmassa ja pysähdyin (Tuisku on _joskus_ helposti luettavissa) ;)  Veera ja Anni ja Nelli jäi matkasta jo aiemmin, koska edessä oli melkonen ryteikkö. En päässyt siis kysymään Veeralta mennäänkö oikeaan suuntaan. Aloin epäröimään enkä luottanut koiraan ollenkaan (vaikka TODELLAKIN ois pitänyt, luulin tietäväni muka koiraa paremmin) ja vedin sen pois ja käskin etsiä jälkeä toisesta suunnasta. No, jälki hukkui ja vika keppi jäi saamatta :/ Kiukutti TAAS oma tyhmyyteni. Ei tämä liinanpäässä oleminen tosiaankaan ole pelkkää perässä roikkumista!!! Mut kyl se jölki sinne ois menny mihin Tuisku alunperin lähti, ku kysyin Veeralta ;) TYHMÄ-MINÄ! Veera teki viel loppuun tuiskulle hupijäljen joka ajettii tuoreena. Kaks keppii, jana oli mainio jälleen. Sammal/jäkälä/kallio oli pohjana. Kulmia muistaakseni kaks. Heti ku oli tuore jälki nii toi kiisi taas ku pikajuna.. Ku vanhatetulla meni rauhassa. Ekan kepin ilmas mut vika meias jäädä.... No, eikun keppeihin keskittymään nyt sitten.. Mut janatyöskentelyyn ja kulmiin oon tyytyväinen. keppeihin ja itteeni en :D

Otettiin myös tottista kentällä. Kuvattii tottisvideo periaatteella: "kaikki ykkösellä pakettiin".. No, ei ainakaan tullut tehdyn näkönen video ;) Pikkusia virheitä, mut sepäs oliski epäilyttävän näköstä jos kaikki ois täydellistä ;) Metrinen meni ihan niinku WAU!! Samaten A. Itselle vaan tuntuu olevan vaikein liike toi kapulan heitto ;)

Sit Ruisku satutti nenänsä ku otettii tokon voivoi hyppynoutoo.. Alastullessa (haki kapulaa) etujalat petti ja tyttö lensi nenälleen. Nenusta verta ja pienet raapaleet, mutta samantien syöksy kapulaa hakemaan muina naisina ;) Mä siinä vaan taisin pelästyä :D Eikä koira :) 

Lopuks viel lenkkeiltiin metsässä ja oli tosi kiva päivä. Nelliki sai ajaa elämänsä ensimmäisen jäljen ;) Saas nähä tuleeko ne Annin kans samoihin kisoihin ku me