Treeniä.. Ihanaa mennä pitkästä aikaa ulos koira mukanaan! Luttu-dalmis tuli meille taas illaksi, kun omistajalla oli harrastuksia meillä päin.

Suunnattiin Lutun kanssa siis kentälle.

Päätin jo kotona, että seuraamista ja perusasentoa. Makupalat oli mukana(makkaraa.)

Kentällä otin koiran perusasentoon pitämällä namia vasemmassa kädessä. Lutun tapana kun on hyppiä vasten jos kädessä on jotain kiinnostavaa(namia/pallo tms.), teinkin niin, että seisoin itse paikallani. Luru oli sivussa vasemmalla(suunnilleen jossain edessäni). Vein vasemman käteni, jossa oli makupala, sen eteen(alas, joten kumarruin hieman), ja kuljetin namia matalalla, Lutun nenän korkeudella, pienen lenkin vasemmalta puoleltani kiertäen hieman "sivulta-takaa", jolloin Luttu automaattisesti kääntyi ympäri. (Luttu siis osaa jotenkin tulla sivulle, mutta yritän näin tehdä liikkeestä täsmällisempää ja että "ei saa hyppiä". Koira oikeammin sanottuna HYPPÄÄ sivulle".  Ei siinä muuta, mutta siinä on oma tasapaino koetuksella x)). Palkkasin koiran samalla sen tullessa käteni perässä. Lopuksi käsky "istu" (vaikkakin se tuli jo itsestään automaattisesti kun sanoin "liikkeeseen" lähdettäessä "sivulle!" Ja palkka koiran istuessa. Jouduin vähän korjaamaan pojan asentoa kehotuksella "sivu!" Ja taas kehu, jonka jälkeen nami oikealla kädellä taskusta.

Juu.. Sitten kun muutama kerta oltiin sitä perusasentoa hiottu ja korjailtu, lähdettiin onnistuneesta perusasennosta liikkeelle. Minulla on aina tapana, että aloitan vasemmalla jalalla ja lopetan oikealla, jolloin koira osaa paremmin(harjoittelun ja toiston myötä) tulkita ohjaajaa ja koska tämä on lähdössä liikkeelle(tullut jo itselle tavaksi). Otin ensin kontaktin "maiskuttamalla"(kuin hevoselle ;)), ja kun katse tuli, palkitsin koiran vasemmalla kädellä, ottaen namin yllättäen taskusta,(Luru tiesi, ettei kädessäni ollut mitään. Se tarkistaa aina, AHMATTI). "Seuraa" käskyn sanoin iloisella ja kannustavalla äänellä, ja aloitin vasemmalla jalalla. Pidin patukkaa omassa suussani, jolloin sain Lutun ottamaan kontaktin(xD), mutta palkitsinkin koiran yllättäen vasemmlla kädellä namilla selän taakse, jotta pikku pomppiminen ja selkeä edistäminen loppuisi, kun koira tietää, että nami saattaakin tulla taakse.

Otimme seuraamista myös niin, että lopetimme muutaman askelen jälkeen suoraa perusasentoon. Seuruutin pari kolme metriä, pysähdyin>>palkka>>(nami vas. taskusta), annoin samantien käskyn "istu" -Luttu istui sivulle->>palkka taakse>>(pallo vas. taskusta taakse) Ja kehuja!!

 

Lopuksi tehtiin pikkuinen "loppukevennys", elikkä hyvä loppu hyville treeneille on jotain kivaa, mitä ei osaa aavistaakkaan :) Laitoin Lutun kiinni puuhun ja vein metsikköön patukan. Juoksin patukka kädessä Lutusta pois sille sitä näytellen ja sillä leikkien. Luttu parka katsoi perääni silmät lautasina: "mitä toi tyhmä tekee. Mun oma patukka ja mut laitettiin puuhun ja toi saa leikkiä sillä yksin." Näytin koiralle muka laittavani patukan jonnekkin, vaikken edes laittanut(hämätäkseni sitä).

Meillä on auttanut esineruutuharjoituksissa se, että otetaan joku "ihana" esine(esim. vanha lenkkari) jota sitten ihastellaan sillon tällön kotona. Kun tehtiin ekoja esineruutuja, kaverini piti koiraa ja koira näki kun tein ruutua(mutta ei nähnyt tarkalleen mihin pudotin esineen). Innostin koiraa lähtiessäni ruutuun(ns. leikkimällä esineellä koiran nenän edessä, mutta koiraa ei päästetty perään..) lopuksi juoksin esineen kanssa ruutuun ja kun koira päästettiin käskyllä "etsi esine", se lähti innoissaan sen perään.. tietenkin kun vihdoinkin pääsee itse leikkimään "lelulla". Kunhan se nyt löytyis ekaks :D  -Näin siis Arttu-kultaisen kanssa  <3

Iiiiiiihanaaaaaaaaaaaaa!!! Päästin lutun ja se kiiti metsään täysiä! No löytyihän sen patukka sitten kun vähän kävi paikkoja läpi :)

 

Ei voi muuta kun todeta, että kivaa oli jälleenkerran!!!