Eilen oltiin vinttikoiraradalla treenaamassa. Ensimmäiset 40 minuuttia lenkkeilimme metsässä ja tutkiskelin itse samalla jälkimaastoja.. Maasto oli aika kivikkoista. Sammalta kyllä oli mutta en silti viitsi tehdä kovin kivikkoiselle alustalle pentujälkeä.
Mentiin takaisin radan vieressä olevalle hiekka-/nurmikentälle (olikohan parkkipaikka), ja kaivoimme näyttelyremmit esiin. Mulla oli kolme erilaista mukana. Ensiksi kokeilin nylonista sinistä ohutta remmiä. Seuraavaksi paksumpaa nahkaista, joka oli kuristuskaulauin (nk. noutajataluttimessa). Ei erillistä pantaa siis. Se tuntui liian vahvalta pennulle. Ja kun se kiristyi automaattisesti, niin Tuisku alkoi ravistella päätään. Ei hyvä vielä näin pienelle. Viimeisenä kokeiltiin Nahkatalutinta, jossa oli ohut metallikurisuspanta. Siinäkin Tuisku ravisteli ja panta oli muutenkin liian iso. Sininen ensimmäiseksi kokeiltu tuntui parhaalta sekä juoksuttaessa että seisottaessa :)
Seisotin Tuiskua kahdella eri tavalla. Ensin kokeilin niin, että se katsoo eteenpäin, kun heitän namia maahan. Seisoi kyllä hyvin, mutta tuskin alan näyttelyssä heittelemään froliceja kehän laidalle :) Eli tämä oli tavallaan sama keino kun joku ihminen olisi kehän laidalla kiinnittämässä koiran huomiota. Mutta nyt kun joudun esittämään Tuiskun itse sunnuntaina, kokeilin vielä seisottaa sitä niin, että se ottaa kontaktin kädessäni olevaan makupalaan. Meinasi aina välillä istua, mutta toistamalla "seiso" käskyä aina kun se seisoi nätisti, ja antamalla namin, se oppi kuin oppikin jotenkuten seisomaan. En alkanut korjailla takakinttuja (seisoi välillä kun sakemanni) vielä tässä vaiheessa. Kunhan oppii sanan "seiso" merkityksen ensin niin hjyvä!!
Juoksutin Tuiskua pitämällä namia  sen edessä, mutta se ei tainnut tajuta koko hommaa. Katsoi välillä mua ja välillä nuuski maata (taisi etsiä heittelemiäni froliceja :)). Eli siis paras keino Tuiskun juoksuttamiseen on hölkätä remmi kireällä, muttei lyhyellä. Esittäjän kannattaa lähteä liikkeelle ensin nopeasti kävellen ja siitä siirtyä hölkkäämään, sillä muuten se lähtee rynnimään ja laukkaamaan. Tuisku ravasi hyvin kun pidin "talutinkättä" ylhäällä, talutinta suht kireällä ja pitkällä. Koira saa ravata vähän kauempanakin! Kokeiltiin Suoraa, käännöksiä ja ympyrää. Ympyrä oli ehkä vaikein. Suora helppo nakki. Pitää vaan tehdä isoja loivia ympyröitä kun Tuisku meinaa muuten jatkaa suoraan, eli tulee jalkoihin.
Välillä aina seisottiin ja välillä taas juostiin :) Hyvin meni! Antaa vaan pennun tulla perässä eikä turhia kisko. Ja asiaa helpotti suuresti sekin, ettei Tuisku vedä!

Kyllä me toteltiinkin likan kanssa :) Ekaks otettiin repusta motskari ja alettiin tapella siitä. Tottakai Tuisku voitti taas melkein koko ajan. Ja aina kun se sai "kiskottua itse" patukan multa, niin sitä tiukemmin se piti myöhemmin kiinni ja murisi. Sitten käveltiin taluttimessa repulle ja otin Tuiskun suusta motskarin. Kamalaa!!! Se meni reppuun taas, kun leikki oli parhaimmillaan :(
Pistettiin reppu piiloon ja päästin ketun pois remmistä. Meinasi lähteä etsimään froliceja, mutta kun mamma, eli minä, menin toiseen suuntaan, niin tuli kamala paniikkikohtaus että "jättääjkö se mut TAAS!" Lähti tulemaan muutaman 25-30 metrin päästä luokse. Kesken matkan annoin käskyn "tänne" ja laitoin oikean käteni merkiksi jalkojeni eteen. Hienosti tuli ja taas ihan kiinni jalkoihin ja suht suoraankin. Se ei aluksi tajunnut, että nami tuleekin yht äkkiä vasemmasta kädestä. Toistin luoksetulon samalla tavalla, eli antamalla namin vasemmlla kädellä. Ei tajunnut vieläkään heti, mutta hyvä näin. Kun molemmat kädet kuitenkin haisee namilta eikä voi tietää kummasta kädestä se palkka kulloinkin tulee, päästään vähitellen käden "seuraamisesta " pois. Eli koira ei koskaan tiedä mistä nami tulee. Myöhemmin kun Tuisku viisastuu (;)), alan välillä antaa palkan omasta suustani tms. leuan alta pallon. Saadaan sitä katsekontaktia tässäkin liikkeessä. Vielä se ei ainakaan tajua jos nami on suussa :) Hölmö! ;)
Luoksetulon jälkeen seurattiin aina muutama metri jonka jälkeen käskyllä "vapaa" vapautus. Ja taas ohjasin koiran sivulle (ilman erillistä käskyä) makupalan avulla ja taas käsky "seuraa", jota toistin sitä mukaa kun annoin namia. Välillä jouduin korjaamaan sen paikkaa jos se edisti. Itse hiljensin, annoin käskyn ja ohjasin jälleen namin avulla sivulle jalkaa vasten. Taas käsky "seuraa" ja nami välittömästi ja kehu ja vapautus.
Kokeiltiin myöskin saada nopeutta maahanmenoon ja istumiseen. Kävelin takaperin ja Tuisku tuli edessäni namin perässä. Annoin käskyn "maahan" samalla kun pysähdyin itse. Odotin niin kauan käsi nyrkissä, kunnes meni maahan. Mutta meni kuminkin aika nopeasti kun "namikäsi" oli aika alhaalla. Samaa toistettiin, myös istumisliikkeessä. Paitsi että nami oli tietenkin ylhäällä....

 Mentiin sateensuojaan tihkusateelta. Päätin ottaa lyhyen jäljen vieressä olevalle nurmelle. Siinä tuskin oltiin kävelty! Sidoin Tuiskun katoksen alle ja menin itse kyykkimään namien (frolicien) kanssa. Merkkasin alun ja lopun sinisellä nauhalla. Menin jäljen teon jälkeen katokseen ja ajattelin odottaa 15min ennen ajamista. Jälki ehti kuitenkin vanheta vajaa 5minuuttia kun varis oli menossa kokoajan syömään nameja!! PIIIIIIIIP!!!!! Vihaan niitä! Aina pilaamassa jäljen jos tekee jonnekkin aukealle paikalle. Ja minä kun vielä ennen jäljen tekoa katsoin, että onpas rauhallinen paikka kun ei oo variksiaan näkynyt ollenkaan... :/Ei voinut mitään. Me ajettiin jälki ja meni ihan OK. Pari namia jäi ja palasin itse keräämään ne suutuksissani, ettei varikset saa MITÄÄN!! :)
Mentiin sitten käppäilemään toiseen metsään jossa ei oltu viellä käyty. Siellä onneks ei ollut niin märkää, tiheitten kuusien suojassa ;). Tein jäljen vielä metsäänkin. Siitä tuli pikkasen pisempi. Alku oli sammalta ja puolivälissä sammaleen alle tuli kalliota. Loppu oli harvaa heinikkoa. Jälkeen tuli pakostakin kaksi loivaa mutkaa, oikealle ja vesammalle, kun oli pakko väistää vaikeita kohtia. Hienosti meni ja PALJON paremmin kun se nurmijälki. Varis seurasi meitä metsään mutta samalla kun annoin jäljen vanheta, heittelin sitä kiven päältä isoilla kävyillä xD Toivon vaan ettei kukaan nähnyt! Eli tämä jälki vanheni reilut 15min. Tuisku sai multa uuden lempinimen: jälkimoottori.