Oon pikkasen unohtanut kirjoittaa tänne.. vaikka onkin tapahtunut aika paljon lähiaikoina. Tokoa ollaan treenattu kahden viikon aikana aika paljon joten maastoilu meinasi jäädä vähemmälle, mutta yhtenä päivänä päätin lähteä harjulle yrittämään esineruutua, nyt kun isolla noutokapulallakin nouto sujuu jo ihan nostamista myöten. Tallasin ekaksi n. 1,5m x 1,5m ruudun ihan kokeeksi, johon sitten piilotin kävyn jolla Tuisku oli leikkinyt ja noutanut aikaisemmin. Jätin koiran tielle makaamaan siksi aikaa kun piilotin kävyn "ruutuun". Käskin istumaan sivulle ja annoin "etsi" -käskyn. Etsihän se ja ensin meni ruudun yli mutta tajus aika äkkiä että käpy löytyi toistoissakin vaan tallatulta alueelta. (Otettiinkohan me sitä suunnilleen 4 tai 5 kertaa.)
  Sitten jatkettiin matkaa ja otin samalla metsätiellä (pururata) pitotreenejä uudella isolla kapulalla (400g pyökkikapula). Otti suuhun ihan muina naisina niinkuin tähän astisen pikkukapulan (onkohan edes 100grammanen) ja pää painui alas kapulan mukana. Suussa piti kuitenkin reippaasti ja irrotti vasta käskystä. Ollaan otettu nyt aika paljon pitotreeniä erilaisilla esineillä ja kapulalla tietty myös, joten ote on nyt varmempi ja tiukempi kuin aikaisemmin oli. Hyppää pienen esteen keppi/pieni kapula suussaan. yms. Seuraavaksi koitettiin kapulan kuljettamista ja hyvin meni. Pientä kankeutta oli kun niska meinas taittua pikkusella kapulan painosta :) Eli pyysin Tuiskun sivulle ja "ota" ja "odota" -käskyillä jätin sen kapula suussa istumaan. Varmuudeksi käsimerkkien avulla pyysin sen tuomaan ja se ravasi hissukseen ja varovasti eteen istumaan. Kapula kotsahti jalkoihini ja se otti pikkasen tukea ettei joutuisi niin painavaa kapulaa pitämään itse. Raukka!!!

Myöhemmin otettiin kentällä kantoharjoituksia niin, että annoin kapulan sen suuhun "ota" -käskyllä ja lähdettiin käppäilemään vapaana remmissä ja kehuin samalla. Vasta käskystä irti!
  Nyt tuo ison kapulan jo heitosta. Annan kuitenkin vielä varmuuden vuoksi "ota"-käskyn ja sitten vasta "tuo"!

Seuraaminen, perusasento ilman erillistä käskyä ja täyskäännös sujuu jo mallikkaasti noin pikkuruiselta tervulta. Käännös oikealle sitä vastoin tuottaa ongelmaa, koska en ole tarpeeksi kiinnittänyt siihen huomiota. vaan vasempaan käännökseen. Siihen pitää saada lisää motivaatiota saaliin avulla. (Palkkaan tokossa tuiskun lähes aina patukalla ja lopuksi se saa pienen ruoka-annoksen.) Kontakti seuraamisessa on tosi hyvää ja paikka samoin. Joskus edistää tai tulee eteeni, mutta annan välittömästi uuden käskyn ja pienen pakotteen remmillä. En vielä uskalla ottaa pitkiä seuraamispätkiä. Mutta edistystä näkyy selvästi edellisestä!! :)

Jälkeä ei olla otettu (vaikka piti >:// ) muuta kuin ihan pikku treeninä. Lähinnä esineruutua. Pariin kertaan harjulla. Tallasin vain n. 5m x 5m kokoisen ruudun jonka merkkasin pyykkipojilla joissa on kreppipaperia. Piilotin n. nyrkin kokoisen muovisen heppalelun, pienen hakurullan, hanskan ja patukan. Tuisku siis näki kun laitoin niitä sinne. Oli muutaman metrin päässä puussa kiinni. Lähetin etsimään ja se säntäsi ekaksi heti ruudun toiseen päähän. Haisteli maata (jalanjälkiä) ja sitten se löysi jotain ilmasta ja oli koko ajan kuono pystyssä kunnes taas laski nenää vähän maahan. Se löysi hakurullan eikä heti ottanut sitä suuhun. Pyysin sitä tuomaan muutaman kerran ja sitten se tajusi ottaa rullan suuhun ja toi sen häntä heiluen, ihan kun olis oivaltanut mistä on kysymys. Hölmö koiranpentu!
 Otettiin vielä uusiksi niin että vein rullan takaisin ja muutenkin kiertelin niin että se ei tiennyt mihin sen vein. Meni hetki ennen kuin se löysi taas jonkin esineen (eri esine kun viimeksi) ja toi sen mulle käskystä "tuo". Otettiin muutama kerta vielä ja sai aina palkaksi purra isoa patukkaa jonka otin aina esille treeniliivin takataskusta. Se osasi jo odottaa palkkaa ja toi pari vikaa esinettä jo ilman tuo käskyä :D Kerran se toi pyykkipojankin kun ei löytänyt muuta (oli kai liian matalalla). Tottakai kehuin! Ihmisen hajuinenhan sekin oli. Ei mikään Tuiskun tuttu lelu.


Viime viikonlopun vietin Tuiskun kanssa maalla, liedenpohjassa (eli Virroilla) enollani. Enon (Sami) vaimolla (Kati) on kaksi hevosta (sh-ruuna Ukko ja eestinponitamma Pimu) joihin Tuittu sai tutustua. Kumeaa haukkua ja murinaa kuuluin kun heppa oli lähellä. Ja aina kun olin hepan selässä, Tuisku meinas saada slaagin. Noora (mun serkku) talutteli Tuiskua hyvän välimatkan päässä kun ratsastin maastossa. Totutuksen vuoksi. Nooralla on tällä hetkellä käsi paketissa kun tippui edellisenä v.loppuna Pimun selästä kun se lähti yhtäkkiä laukkaamaan mun talutuksesta. Onneksi oli kypärä ja turvaliivi päällä ettei sattunut pahemmin. Ja pudotus oli pehmeä kun putosi pehmeään ojaan. Oltiin siis kaksin n. 4km päästä tallilta maastossa (tuisku oli Tampereella tämän viikonlopun). Soitin Katille asiasta ja vähän ajan päästä Sami tuli hakemaan Nooran autolla. Ratsastin Pimun talliin sillä välin kun nooraa vietiin terveysasemalle. Käskivät mennä Tampereelle röntgeniin. Sitten sami ja noora kävivät hakemassa mut mukaan tampereelle. Tampereella vietettiinkin sitten kokonaiset 10 tuntia. Ja lopulta Noora kuitenkin joutui jäämään sinne yöksi leikkaukseen. Ranteesta oli siis mennyt toinen luu poikki ja toinen oli murtunut.
Noora oli haettu jo seuraavana päivänä takaisin Virroille (kun itse lähdin kotiin) ja vietti siellä vielä viikon.
 
Iskä vei mut ja Tuiskun sinne takaisin seuraavana, eli viime perjantaina. Ratsastin Pimulla pe vaan maastossa ja illalla sami teki kaksi estettä pellolle joista toinen oli 50cm ja toinen 1m jonka pystyi laittamaan 50cm:ksi. Hyppäsin lauantaiaamuna aluksi ristikkoa ja 50cm. Lopulta päätin hypätä metriä ja sami nosti esteen korkeammalle. (olen aikaisemmin hypännyt 120cm pystyä irtona ja 80cm ratana). Laukkasin esteelle ympyrältä ja annoin vielä puolipidätyksen ennen estettä, mutta yhtäkkiä Pimu pysähtyi seinään. Olin silti valmiina hyppyyn. Samalla sekunnin murto-osalla neiti päättikin, että hypätäänkin, ja ponnahti tasajalkaa esteen yli kaataen ylimmän puomin (lähti heti irti) ja mä lensin ilmassa. Olin siis kuitenkin satulassa niin, että olin varpaillani jalustimilla ja peppu korkealla satulasta. Päätin että pysyn selässä ja sitten Pimu laskeutui maahan ja kaatui kyljelleen pehmeään maahan. Itse tipahdin vasemmalle ja Pimu siis oikealle. Siinä sitten toljotimme toisiamme ja tajusin nousta ylös. Huusin ettei mitään käynyt, vähän vaan lonkkaa jomotti ja polvi jä kädet oli mudassa.  Lähdin sitten hitaasti jolkottavan ponin perään. Otin ohjan käteeni ja talutin sen takaisin sinne missä koko katsomo (Noora, Tiia, Minna Kati ja Sami) oli kameroiden kanssa. Sami näytti videon hypystä. Siinä ei kuitenkaan näkynyt kaatumista kun Sami oli pelästyksissään sammuttanut kameran. Ja äkkijarrutuksesta ennen estettä saatiin myös valokuva, jonka koitan metsästää joltain tänne.
   Katsoin ettei Pimulle käynyt kuinkaan.  Se ei ontunut eikä mitään. Suojat oli jalassa. Olin jo nousemassa selkään kun tuli näköhäiriö. Käytin omaa kypärääni josta on aikaisemminkin koitunut migreenikohtaus(puristaa kai verisuonia)... Annoin ohjat Samille ja Kati talutti mut nukkumaan.
Illalla menin vielä Pimulla ilman satulaa maastoon ja lopuksi vielä lähdin maastoon Pimulla Samin ja Ukon kanssa. PImu meni ensin edellä mutta hidasteli niin päästin Samin ja Ukon eteen. Lppumatkan pimu steppasi ja laukkasi paikallaan. Jouduin ottamaan pohkeenväistöä ettei neiti peruuttanut ojaan koko ajan. :) Pimu 8vee, Ukko 17vee.

 Sunnuntaina otin vielä 50cm esteitä ja meni tosi hienosti. noora otti kuvan ja muutaman videon joita en ikäväkyllä osaa laittaa nettiin :(