Tänään Tuisku sai aamuruokansa kahdesta n. m x m ruudusta. Tämä oli toinen ruutuharjoitus. Tein sille suunnilleen viikko sitten yhden ruudun. Silloinkin aamulla. Tallasin ruudut ja "syöttinä" käytin kuivamuonaa. Neiti kun on kova syömään, niin miksi ei? Ja muutenkin on mielestäni parempi käyttää namina kuivamuonaa, jolloin koira ei käyttäisi (ainakaan niin paljoa) silmiään. Ja kuivanappulat eivät ole niin voimakkaan hajuisiakaan.. Tuisku napsi ruokaansa ruudusta yllättävän täsmällisesti. Eli se ei säntäillyt edestakaisin ruudussa napsien sieltä täältä naksuja, vaan eteni järjestyksessä sitä mukaa kun osa ruutua oli käyty läpi. Se ei myöskään palannut jo syödylle alueelle. Tuisku meni tottakai myös muutamia kertoja reunan yli (n. 2kertaa oman mittansa,) mutta palasi nopeasti takaisin kun huomasi ettei siellä ole ruokaa. Silittelin Tuiskua satunnaisesti, että se EI oppisi, että ohjaajan ottaessa kontaktin, jälki loppuu (ruudun jälkeen kun pentu kannetaan seuraavaan ruutuun/pois ruudusta), vaan oppii ettei tarvitse kiinnittää huomiota. Toistelin välillä myöskin käskyä, eli "jälki", "jälki", kun Tuisku napsi ruokaa maasta.. Ja ennen kun ruoka alkoikaan loppua ruudusta, kannoin sen seuraavaan (sanomatta mitään), ja taas "jälki", kun laskin sen maahan. Ja taas otin Tuiskun ruudusta ennen kuin ruoka alkoi loppua. Näin koiran into jäljestää, ja olla ruudussa ei laannu! Elikkä tässä koulutusmenetelmässä käytin erästä koiran luontaisista vieteistä, saalistusviettiä. Nälkäisen koiran tulee hankkia itse ruokansa tallatulta alueelta käyttäen nenäänsä. Tallaamattomalta alueelta ei siis löydä ruokaa, mutta ruudussa, eli jäljellä sitä on "loputtomiin"! Koiran ei siis näin ollen saa antaa huomata, että ruudusta loppuu ruoka, vaan se on ajoissa siirrettävä seuraavaan ruutuun, joka on taas täynnä ruokaa. Tein ruudut (myös ensimmäisellä kerralla) kostealle ruoholle. Se oli hieman epätasainen ns. "luonnon nurmi", eikä sitä oltu leikattu. Juuri sopiva maasto, jossa itsekin näin missä ruutu kulkee (kun ruoho painautui alas..)