Eilen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä koiran kanssa pellolle tekemäänm jälkeä. Ilma oli puolipilvinen ja tuuli vähän. Tuisku opli syönyt viimeksi n. klo 8.30 aamupalan, ja silloin kello oli n.14.30-15.00. Eli nälkäinen oli! (Tapansa mukaan).. Vein koiran pellon reunaan puuhun kiinni ja tallasin n. 50 askeleen pituisen jäljen. Normaaleja askelia, Frolic jokaisessa jäljessä. Pelto oli kuivaa, edellispäivänä leikattua. Rutikuivaa silti!! Merkkasin jäljen alun ja lopun kepeillä.. Viimeisessä askeleessa oli muutama frolicin palanen palkkana.

  Toin Tuiskun  jäljen alkukohtaan. Tuuli takaapäin. Tuisku yritti kulkea nenä maassa kun talutin sitä aloituspaikkaan, mutta estin sen remmin avulla. Pyysin istumaan sivulle, että se rauhottuisi ennen jäljelle menoa. Otti kontaktin silmiin ja oli rauhallinen. Päästin ensimmäiselle jäljelle kehoituksella "jälki". (Olin jo ennen jälkeä tehnyt Tuiskulle kiristyvät "valjaat" remmistä. Kaulain oli pk kettinkipanta isoilla lenkeillä, kiristävänä). Tuisku otti jäljen heti haltuun. Nuuski yllättävän rauhallisesti kaikki jäljet päästä päähän ja söi namin. Löysi kaikki namit. Noin puolessa välissä jälkeä se rauhoittui selvästi ja keskittyi paremmin. Tarkisti välillä, mutta kun tajusi jäljen jatkuvan koko ajan samaa reittiä (toistoa), työskentely oli varmempaa. Olen huomannut että Tuisku ottaa paremmin oikean jalan jäljen kuin vasemman. Tässäkin jäljessä sen selvästi huomasi, kun se tarkisti herkemmin oikeaa puolta kuin vasempaa. En enää kuitenkaan ohjaillut niin paljoa kuin ennen. Annoin tehdä itse ratkaisuja. Pidin kuitenkin hihnaa lyhyellä!!

Jälki siis meni vallan OK! Sen jälkeen otettiin viereisellä leveällä hiekkätiellä vähän tottista. Otin seuraamista ja jäävistä maahanmenoa. Maahanmeno oli hidasta. Annoin pakotteen remmillä (nykäisy) niin meni maahan. (En palkannut). Toistin seuraavalla kerralla "maahan" -käskyn yhteydessä pakotteen ja meni jo reippaammin. (Palkkasin tästä!)

Sitten otin Tuiskun sivulle ja käskin olla paikalla. Kävelin n.100 metriä tien toiseen päähän viemään sinne Tuiskun ruokakupin jossa oli naksuja ja kissanruokaa. Kerran se nousi seisomaan mutta annoin Istu -käskyn. Meni istumaan. KErran se nousi ja hiipi eteenpäin ja istui omatoimisesti heti kun käännyin. Kielsin.

Kun tulin takaisin otin seuraamista. Täyskäännöstä ja muutaman pysähdyksen. Käytin remmillä pakotetta niin, että Nykäisin liikkeelle lähdettäessä hieman, jolloin Tuisku otti parhaan mahdollisen kontaktin ja tuli 100%kiinni jalkaan ja oli oikealla paikalla. Kehuin ja jatkoin liikettä. Toistin käskyn kulmissa ja annoin pysähdyksissä istu -käskyn. Tuisku on siitä helppo ohjata pikku-pakotteilla remmistä, kun se on kuitenkin sen verran herkkä, että pyrkii päästä "rauhaan" keinolla millä hyvinsä. Toimii siis todella hyvin; hyvä kontakti ja kuuntelee herkeämättä mitä sille sanoo!

Sittn otin seuraamista parin askeleen verran kohti ruokakuppia. Katsekontakti pysyi hyvin. Annoin yhtäkkiä käskyn "ETEEN", ja Tuisku juoksi kertaakaan taakse katsomatta kupille. Lopussa joutui vähän ketselemaan, mutta löysi kupin. Kehuin! Ja taas, samantien kun se pääsi kupille ja sai kehuja, se rauhoittui ja oli ruuan syötyään jälleen palautunut . Normaalissa, hyvässä tilassa.

En käytä muualla vielä pakotetta. Jäljellä myöhemmin, esim. kun menee liikaa jäljen yli/ohi, niin nykäisy ja kielto. Mutta siihen vaiheeseen jälkikoulutuksessa on vielä rutkasti aikaa! :)